Hokkuspokkus
Kun käynnistän reistailevan tietokoneen, teen ristinmerkin.
Hyvä ystäväni, joka ei usko Jumalaan, haastoi minut eräänä päivänä pohtimaan,
harrastanko maagista ajattelua. Onko usko sitä että luottaa Jumalan rientävän
avuksi kun tietokone temppuilee? Uskonko rukouksella voivani houkutella Jumalan
oman tahtoni taakse? Kovia kysymyksiä, jotka käyvät kovemmiksi sitä mukaa kun
asiat käyvät isommiksi: ihmissudevaikeudet, oma tai omaisen sairaus, sodanuhka
lähellä tai kaukana.
Sana hokkuspokkus on väännös latinan sanoista ”Tämä on minun ruumiini”.
Eukarisisesta rukouksesta on tehty taikasana.
Kun elämä riepottaa, tulee suuri tarve jotenkin hallita sitä. Moni asia
elämässä noudattaakin kiltisti syyn ja seurauksen lakia, mutta aina on mukana
myös arvaamattomia tekijöitä, joille ei mahda mitään. Tulee suuri kiusaus käydä
kauppaa sen kanssa joka näistä asioista päättää, kuka tai mikä se itsekullekin
on, kenelle kohtalo, kenelle Jumala. Riippumatta siitä mihin uskomme, meillä
itsekullakin on monenmoisia rituaaleja joilla pyrimme häventämään epävarmuuden
synnyttämää kauhua.
Ystäväni näki aivan oikein että pohjimmiltaan mokomassa on kyse taikauskosta.
Mutta mitä järkeä on koko uskossa jos palkintona ei ole se että Jumala on minun
puolellani?
Uskossa ei ole mitään järkeä. Kun teemme ristinmerkin, annamme itsemme, toinen
toisemme ja koko elämämme Kristuksen Jumalan haltuun. Rukouksen sisältö voi
olla vain: tapahtukoon sinun tahtosi. Asetun Jumalan puolelle, vaikka vain
aavistelen mitä se mahdollisesti tarkoittaa. Sille, joka ei tiedä, en pysty
selittämään, mikä siinä lohduttaa.