Kummipoika
Minusta tuli kummi. Poika syntyi Oxfordissa Maksimus Tunnustajan päivänä ja
ehdotin vanhemmille että sille annettaisiin nimeksi Max. Äitiä nauratti. Isä,
äiti ja molemmat sisaret ovat tavallista pienikokoisempia. "Minimus olisi
parempi!" Pojasta tuli Daniel.
Se on ehkä sattuvampi nimi. "Kuinka pärjäät leijonien luolassa?" kysyi Barbara-
täti kirkossa. Äiti siihen: "Tarkoitatko sisaria?"
"Kristuksen pikku soturi", sanoi Lizaveta-täti kun Daniel oli kastettu.
Me emme vielä tiedä kuka Daniel on. Toivon ja rukoilen että hän saisi olla oma
itsensä, että häntä ei maailma pakottaisi johonkin itselleen vieraaseen
muottiin. Omana itsenä olemisella en tarkoita muodikasta "itsensä toteuttamista"
joka usein on vain toinen nimi itsekkyydelle. Tarkoitan jotakin joka on
ihmisessä syvemmällä, ominaislaatua, ja armolahjaa jonka Daniel on kasteessa
saanut.
Arkkipiispa Paavali päättää kirjansa Miten uskomme siteeraamalla P. Gregorios
Siinailaista:
Tule siksi mitä jo olet,
löydä hänet, joka on jo sinun,
kuuntele häntä, joka ei
lakkaa sinulle puhumasta,
omista hänet joka jo omistaa sinut.